Testamentin tekijän tahto ja riitatilanne
Perintöoikeutemme eräs peruspilari on oikeus tehdä testamentti, jolla perinnönjättäjä voi määritellä tarkasti sen, kuinka hänen omaisuutensa jaetaan kuolemansa jälkeen ottaen kuitenkin huomioon sellaiset rajoitukset kuin rintaperillisen lakiosaoikeus tai puolison oikeus hallita viimeistä yhteistä asuntoa. Perintökaaren pääsäännön mukaisesti jokaisella täysi-ikäisellä sellaisella henkilöllä, joka ymmärtää testamentin merkityksen, on oikeus määrätä omaisuutensa tulevasta omistuksesta testamentilla. Melko usein kuitenkin tapahtuu, että sellaiset testamentin tekijän perilliset, jotka olisivat oikeutettuja perintökaaren mukaiseen perintöosuuteen, riitauttavat testamentin moittimalla sitä oikeudenkäynnissä ja väittäen, että testamentti on pätemätön.
Tässä kirjoituksessa käsittelen testamentin tulkintaa sellaisesta näkökulmasta, mikä merkitys on testamentin tekijän omalla tahdolla riitatilanteessa, jossa väitetään testamenttaustahtoa siten puutteelliseksi, että testamentti on pätemätön. Tällöin vedotaan testamentin tekijän mielisairauteen tai muuhun sieluntoiminnan häiriöön (PK 13:1 § 3) kohta) taikka väitetään, että testamentin tekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hänet on siihen taivutettu käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka jos hänet on petollisesti vietelty tekemään testamentti tahi jos hän on muutoin sillä tavoin erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa (PK 13:1, 4) kohta).
Mielen sairaus
Valittu termi kattaa tässä kirjoituksessa edellä viitatut perintökaaren pätemättömyysperusteet lukuun ottamatta pakottamista, jota ei käsitellä.
Käytännössä mielen sairauteen liittyvät testamentin moitteet useimmiten perustuvat nykyisin siihen väitteeseen, että testamentin tekijä on ollut muistisairas. Usein testamentin moittija perustelee pätemättömyysväitettään sillä, että muistisairasta henkilöä on ”helppo” johdatella tekemään testamentti, jonka sisältöä hän ei ymmärrä tai että testamentin tekijä on testamentin saajaan nähden sellaisessa riippuvaisessa asemassa, että hänet on helppo vietellä tai erehdyttää tekemään testamentti.
Tavanomaisesti testamentin pätemättömyyteen vetoava perillinen tukeutuu lääkärintodistukseen väittäen, että siihen kirjattu asiantuntijaselvitys osoittaa testamentin tekijän tahdonmuodostuksen olevan syystä tai toisesta siten puutteellinen, että testamenttia on pidettävä pätemättömänä.
Erilaiset mielen sairaudet eivät kuitenkaan pelkästään tehdyn diagnoosin perusteella aiheuta testamentin pätemättömyyttä, vaan jokaisessa yksittäisessä tapauksessa on selvitettävä se, onko mielen sairaus ollut tosiasiallisesti este pätevän testamentin tekemiseen vai onko kyseinen henkilö ollut juuri testamentin tekohetkellä kelpoinen sellaiseen tahdonmuodostukseen, että testamentti on pätevä.
Testamentin tekijän tahdonmuodostus
Testamenttia on lähtökohtaisesti pidettävä pätevänä, mitä puoltavat myös seuraavaksi esiteltävät näkökohdat.
Itsemääräämisoikeus
Itsemääräämisoikeus on perus- ja ihmisoikeus, joka on kirjattu Suomen perustuslakiin ja moneen muuhunkin lainsäädäntöömme.
Henkilöllä, joka potee mielen sairautta, on myös itsemääräämisoikeus. Tästä syystä sellaisen henkilön, jolla on mielen sairauden osoittava diagnoosi, tekemä testamentti on lähtökohtaisesti pätevä. Testamentin pätevyys voidaan kumota vain moiteoikeudenkäynnissä, mikäli todistetaan, että mielen sairaus on vaikuttanut testamentin sisältöön. On kuitenkin syytä korostaa, että esimerkiksi muistisairas henkilö voi varsin hyvin ymmärtää hänellä pitkään olleen omaisuuden, esimerkiksi asunnon tai maatilan omistamisen merkityksen, ja sen, kenelle hän haluaa tämän itselleen arvokkaan omaisuuden testamentata.
Testamentin tekijän itsemääräämisoikeudesta johtuukin, että testamentin toteaminen pätemättömäksi edellyttää vahvan toteennäytön ja perusteet.
Valoisa hetki
Useat mielen sairaudet ovat sellaisia, että sairastuneen henkilön kyky ymmärtää testamentin merkitystä vaihtelee. Toisinaan sairaus voi aiheuttaa selvästi havaittavan ymmärtämättömyyden, mutta toisinaan henkilö voi hyvinkin ymmärtää testamentin merkityksen ja voi tuollaisena ajanjaksona tehdä täysin pätevän testamentin.
Mikäli testamentin tekijä on useimmiten selvästi sairautensa johdosta ymmärtämättömyyden tilassa, on testamentin pätevyyteen vetoavan riitatilanteessa todistettava valoisan hetken ajoittuminen testamentin tekoajankohtaan. Tällöin testamentin todistajilla on erittäin suuri merkitys tietolähteenä valoisasta hetkestä.
Pitkäaikainen tahto
Mikäli testamentti vastaa ulkoisesti arvioiden testamentin tekijän pitkäaikaista tahtoa, voidaan sitä pitää eräänä testamentin pätevyyttä puoltavana seikkana. Mieleltään sairas henkilö voi testamentata omaisuutensa häntä hoitaneelle sukulaiselleen, pitkäaikaiselle seuralaiselleen, läheiselle ystävälleen tai vaikkapa yhteisölle, jonka toiminnassa hän on ollut pitkään mukana. Mitä vähemmän testamentti on yllätyksellinen verrattuna testamentin tekijän elämän piiriin, sitä vahvemmin pitkäaikaiset olosuhteet puoltavat testamentin pätevyyttä.
Pitkäaikaisen tahdon vaikutus testamentin tulkintaan edellyttää, että se todistetaan moiteoikeudenkäynnissä, jossa testamentin todistajilla on painava tietolähdearvo.
Lääkärinlausunto
Mikäli mielen sairauden vaikutuksesta testamentin tekijän tahdonmuodostukseen ja ymmärtämättömyyteen esitetään pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen ja useisiin potilaan tapaamisiin perustuva lääkärinlausunto, on se varteenotettava tietolähde riitatilanteessa.
Lääkärinlausunto
Mikäli mielen sairauden vaikutuksesta testamentin tekijän tahdonmuodostukseen ja ymmärtämättömyyteen esitetään pitkäaikaiseen hoitosuhteeseen ja useisiin potilaan tapaamisiin perustuva lääkärinlausunto, on se varteenotettava tietolähde riitatilanteessa.
Käytännössä kuitenkin lääkärintodistukset usein perustuvat testamentin tekijän ja lääkärin yhteen tapaamiseen. Testamentin tekohetken ja lääkäritapaamiseen välillä kulunut aika on myös merkityksellinen. Mitä pitempi tämä väliaika on, sitä kriittisemmin on lääkärintodistukseen suhtauduttava arvioitaessa sitä, osoittaako lääkärintodistus mielen sairauden vaikuttaneen juuri testamentin tekohetkellä siten, että testamenttia on pidettävä pätemättömänä. Tällä tulkinnalla on merkitystä varsinkin arvioitaessa muistisairaan henkilön kykyä tehdä testamentti, koska henkilön ymmärryskyky vaihtelee suuresti riippuen muistisairauden etenemisvaiheesta ja sairauden vaikutusten ajoittaisesta erilaisuudesta.
Lääkärinlausunnon todistusarvoa harkittaessa onkin sen sisältöön ja sen antamiseen liittyviin taustatekijöihin kiinnitettävä erityisen tarkkaan huomiota.
Lääkärinlausunnon todistusarvoa harkittaessa onkin sen sisältöön ja sen antamiseen liittyviin taustatekijöihin kiinnitettävä erityisen tarkkaan huomiota.
Testamentin todistajat
Testamentti on tehtävä tarkasti säädetyssä määrämuodossa siten, että testamentin tekijä ja sen todistajat ovat saman aikaisesti läsnä testamenttia tehtäessä. Lisäksi testamentin todistajien tulee todistuslausekkeessa vahvistaa käsityksensä siitä, että testamentti vastaa tekijänsä viimeistä vakaasti harkittua testamenttaustahtoa ja että testamentin tekijä on ymmärtänyt testamentin merkityksen.
Mikäli testamentin todistajat tosiasiallisesti pystyvät riitatilanteessa vahvistamaan sen, että testamentti sisältää tekijänsä aidon ja harkitun täydellä ymmärryskyvyllä ilmaistun tahdon, on tämä todistelu erittäin tärkeää arvioitaessa testamentin pätevyyttä. Mielipiteeni onkin, että testamentin todistajien merkitys tietolähteenä on useimmiten vahvempi kuin muistisairauden olemassaolon vahvistava diagnoosi.
Testamentin todistajien merkitys korostuu riitatilanteessa todistettaessa testamentin tekijän tahtoa, mikäli testamentti on jollain tavoin perillisten mielestä yllätyksellinen. Jos testamentti tehdään lyhytaikaiselle ystävälle, yleishyödylliseen tarkoitukseen tai uskonnollisen yhdistyksen hyväksi, edellytetään riitatilanteessa sitä, että testamentin todistajat voivat kertoa havaintoihinsa perustuen uskottavalla tavalla testamentin vastaavan tekijänsä viimeistä tahtoa. Jos testamentin todistajat on kutsuttu allekirjoitustilaisuuteen lähinnä muodollisesti todistamaan testamentti päteväksi, rasittaa heidän uskottavuuttaan. Sen sijaan, mikäli testamentin todistajat tuntevat testamentin tekijän jo aikaisemmin tai testamentintekotilaisuudessa keskustellaan pitkäkestoisesti, on testamentin todistajien uskottavuus objektiivisesti arvioiden parempi, kun he voivat tehdä havaintoja keskustelukumppaninsa kyvystä ymmärtää testamentin merkitys ja muodostaa testamenttaustahto.
Suunniteltaessa ja laadittaessa testamenttia, jolla ohitetaan lakimääräisten perillisten perintöoikeus ja joka on etukäteen arvioiden yllätyksellinen, onkin syytä toimia siten, että testamentin todistajat voivat saada mahdollisimman tarkan tiedon testamentin tekijän testamenttaustahdosta ja kyvystä ymmärtää testamentin merkitys.
Muutama esimerkki
Muistisairaalle henkilölle oli määrätty edunvalvoja hoitamaan hänen taloudellisia asioitaan, koska kyseinen henkilö ei kyennyt enää huolehtimaan taloudellisista asioistaan. Sittemmin hänelle määrättiin edunvalvoja, joka kirjoitti omakätisesti testamentin omaksi edukseen siten, että hän sai testamentilla kaiken edunvalvottavansa omaisuuden.
Edunvalvonnassa olleen henkilön perilliset moittivat testamenttia. Käräjäoikeus hylkäsi moitekanteen ja hovioikeus pysytti hylkäävän tuomion äänestyksen jälkeen. Korkein oikeus ei myöntänyt perillisille valituslupaa.
Tuomio perustui siihen, että moiteoikeudenkäynnissä kuullut testamentin todistajat olivat keskustelleet testamentin allekirjoitustilaisuudessa parin tunnin ajan testamentin allekirjoittaneen henkilön kanssa ja todistivat hänen ymmärtäneen tuolloin testamentin merkityksen ja testamentin sisällön.
Tapaus on mielestäni varsin poikkeuksellinen, mutta osoittaa sen, mikä merkitys muistisairaan henkilön testamentin pätevyyttä arvioitaessa on testamentin todistajilla.
Toisessa tapauksessa asiantuntijat totesivat testamentintekijän sairastaneen skitsofreniaa ja päätyivät tällä perusteella siihen lopputulokseen, ettei kyseinen henkilö ole ollut kykenevä tekemään testamenttia, jonka mukaan hän oli määrännyt omaisuutensa eräälle yhteisölle.
Moiteoikeudenkäynnissä selvitettiin, että testamentintekijä oli useiden vuosikymmenien ajan aktiivisesti osallistunut kyseisen yhteisön toimintaan. Lisäksi selvitetyksi tuli se, että testamentintekijä oli vuosikymmenten ajan huolehtinut omasta taloudestaan ja elänyt ulkoisesti arvioituna joitain sairausjaksoja lukuun ottamatta ns. normaalia elämää. Testamentin todistajat kertoivat myös, että hän oli ymmärtänyt testamentin merkityksen ja vakuuttanut sen sisältävän viimeisen tahtonsa.
Moitekanne hylättiin ja testamentti katsottiin päteväksi.
Tässä tapauksessa korostui paitsi testamentin todistajien merkitys niin myös erityisesti se, että testamentti vastasi tekijänsä elinkaaren aikaisia tapahtumia ja oli tästä syystä yllätyksetön.
Esimerkkitapaukset osoittavat, että mielen sairaudesta riippumatta henkilöllä on oikeus ja mahdollisuus tehdä pätevä testamentti.
Testamentti on tehtävä tarkasti säädetyssä määrämuodossa siten, että testamentin tekijä ja sen todistajat ovat saman aikaisesti läsnä testamenttia tehtäessä. Lisäksi testamentin todistajien tulee todistuslausekkeessa vahvistaa käsityksensä siitä, että testamentti vastaa tekijänsä viimeistä vakaasti harkittua testamenttaustahtoa ja että testamentin tekijä on ymmärtänyt testamentin merkityksen.
Mikäli testamentin todistajat tosiasiallisesti pystyvät riitatilanteessa vahvistamaan sen, että testamentti sisältää tekijänsä aidon ja harkitun täydellä ymmärryskyvyllä ilmaistun tahdon, on tämä todistelu erittäin tärkeää arvioitaessa testamentin pätevyyttä. Mielipiteeni onkin, että testamentin todistajien merkitys tietolähteenä on useimmiten vahvempi kuin muistisairauden olemassaolon vahvistava diagnoosi.
Testamentin todistajien merkitys korostuu riitatilanteessa todistettaessa testamentin tekijän tahtoa, mikäli testamentti on jollain tavoin perillisten mielestä yllätyksellinen. Jos testamentti tehdään lyhytaikaiselle ystävälle, yleishyödylliseen tarkoitukseen tai uskonnollisen yhdistyksen hyväksi, edellytetään riitatilanteessa sitä, että testamentin todistajat voivat kertoa havaintoihinsa perustuen uskottavalla tavalla testamentin vastaavan tekijänsä viimeistä tahtoa. Jos testamentin todistajat on kutsuttu allekirjoitustilaisuuteen lähinnä muodollisesti todistamaan testamentti päteväksi, rasittaa heidän uskottavuuttaan. Sen sijaan, mikäli testamentin todistajat tuntevat testamentin tekijän jo aikaisemmin tai testamentintekotilaisuudessa keskustellaan pitkäkestoisesti, on testamentin todistajien uskottavuus objektiivisesti arvioiden parempi, kun he voivat tehdä havaintoja keskustelukumppaninsa kyvystä ymmärtää testamentin merkitys ja muodostaa testamenttaustahto.
Suunniteltaessa ja laadittaessa testamenttia, jolla ohitetaan lakimääräisten perillisten perintöoikeus ja joka on etukäteen arvioiden yllätyksellinen, onkin syytä toimia siten, että testamentin todistajat voivat saada mahdollisimman tarkan tiedon testamentin tekijän testamenttaustahdosta ja kyvystä ymmärtää testamentin merkitys.
Muutama esimerkki
Muistisairaalle henkilölle oli määrätty edunvalvoja hoitamaan hänen taloudellisia asioitaan, koska kyseinen henkilö ei kyennyt enää huolehtimaan taloudellisista asioistaan. Sittemmin hänelle määrättiin edunvalvoja, joka kirjoitti omakätisesti testamentin omaksi edukseen siten, että hän sai testamentilla kaiken edunvalvottavansa omaisuuden.
Edunvalvonnassa olleen henkilön perilliset moittivat testamenttia. Käräjäoikeus hylkäsi moitekanteen ja hovioikeus pysytti hylkäävän tuomion äänestyksen jälkeen. Korkein oikeus ei myöntänyt perillisille valituslupaa.
Tuomio perustui siihen, että moiteoikeudenkäynnissä kuullut testamentin todistajat olivat keskustelleet testamentin allekirjoitustilaisuudessa parin tunnin ajan testamentin allekirjoittaneen henkilön kanssa ja todistivat hänen ymmärtäneen tuolloin testamentin merkityksen ja testamentin sisällön.
Tapaus on mielestäni varsin poikkeuksellinen, mutta osoittaa sen, mikä merkitys muistisairaan henkilön testamentin pätevyyttä arvioitaessa on testamentin todistajilla.
Toisessa tapauksessa asiantuntijat totesivat testamentintekijän sairastaneen skitsofreniaa ja päätyivät tällä perusteella siihen lopputulokseen, ettei kyseinen henkilö ole ollut kykenevä tekemään testamenttia, jonka mukaan hän oli määrännyt omaisuutensa eräälle yhteisölle.
Moiteoikeudenkäynnissä selvitettiin, että testamentintekijä oli useiden vuosikymmenien ajan aktiivisesti osallistunut kyseisen yhteisön toimintaan. Lisäksi selvitetyksi tuli se, että testamentintekijä oli vuosikymmenten ajan huolehtinut omasta taloudestaan ja elänyt ulkoisesti arvioituna joitain sairausjaksoja lukuun ottamatta ns. normaalia elämää. Testamentin todistajat kertoivat myös, että hän oli ymmärtänyt testamentin merkityksen ja vakuuttanut sen sisältävän viimeisen tahtonsa.
Moitekanne hylättiin ja testamentti katsottiin päteväksi.
Tässä tapauksessa korostui paitsi testamentin todistajien merkitys niin myös erityisesti se, että testamentti vastasi tekijänsä elinkaaren aikaisia tapahtumia ja oli tästä syystä yllätyksetön.
Esimerkkitapaukset osoittavat, että mielen sairaudesta riippumatta henkilöllä on oikeus ja mahdollisuus tehdä pätevä testamentti.
Lopuksi
On suositeltavaa, että sellaiset henkilöt, joiden testamentintekokelpoisuus mahdollisesti riitautetaan iän tai mielen sairauden johdosta, huolehtivat siitä, että testamentin todistajat ovat tarkoin perillä henkilön kyvystä tehdä testamentti esimerkiksi riittävän pitkällä ja monipuolisella keskustelulla testamentintekotilaisuudessa. Mikäli testamentin todistaja on tuntenut pitkään testamentintekijän, on asialla merkitystä todistusta arvioitaessa. Mielestäni onkin tarkoituksenmukaista antaa asiantuntijan laatia testamentti kaikissa sellaisissa tapauksissa, jos testamenttia tehtäessä voidaan pitää edes jossain määrin mahdollisena, että testamentin oikeellisuus myöhemmin riitautetaan.
On suositeltavaa, että sellaiset henkilöt, joiden testamentintekokelpoisuus mahdollisesti riitautetaan iän tai mielen sairauden johdosta, huolehtivat siitä, että testamentin todistajat ovat tarkoin perillä henkilön kyvystä tehdä testamentti esimerkiksi riittävän pitkällä ja monipuolisella keskustelulla testamentintekotilaisuudessa. Mikäli testamentin todistaja on tuntenut pitkään testamentintekijän, on asialla merkitystä todistusta arvioitaessa. Mielestäni onkin tarkoituksenmukaista antaa asiantuntijan laatia testamentti kaikissa sellaisissa tapauksissa, jos testamenttia tehtäessä voidaan pitää edes jossain määrin mahdollisena, että testamentin oikeellisuus myöhemmin riitautetaan.