Runkoviemärivahinko ja sen korvaaminen
Turun hovioikeuden annettua tuomionsa helmikuussa 2024 runkoviemärivahinkoa koskevassa korvausasiassa on tarkoituksenmukaista täydentää asiaan liittyvää kirjoitustani kesäkuulta 2022. Asiaa on käsitelty myös Asumisterveysliitto AsTe ry:n tiedotuslehdessä 1/2024 julkaistussa artikkelissa.
Vesihuoltolain 25 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen vahingonkorvausvastuu on sellaista ankaraa vastuuta, josta ei saa poiketa kuluttajan vahingoksi osapuolten tekemän sopimuksenkaan perusteella.
Vesihuoltolain 27 §:ssä säädetään, että vesihuollossa on virhe, kun veden laatu tai toimitustapa tai vesihuoltolaitoksen palvelu ei vastaa sitä, mitä sopimuksen tai säädösten perusteella voidaan edellyttää.
Lain 28 §:ssä säädetään vesihuoltolaitoksen vahingonkorvausvastuu. Vesihuoltolaitos on velvollinen korvaamaan laitoksen vesi- tai viemärihuoltojärjestelmässä olevan sellaisen virheen johdosta syntyneen vahingon, joka aiheutuu kuluttajalle tai yksityiseen käyttöön tarkoitetulle omaisuudelle.
Edellä olevien lainkohtien perusteella olen sitä mieltä, että vesihuoltolaitos on aina vastuussa kuluttajalle aiheutuneesta vahingosta silloin, kun käyttöveden toimittamisjärjestelmässä tai viemärilaitoksessa on todettu sellainen virhe, joka estää niiden tarkoituksenmukaisen toiminnan. Korvausvastuuta ei ole silloin, kun vahinko aiheutuu ylivoimaisesta sellaisesta esteestä, johon vesihuoltolaitoksella ei ole ollut mahdollisuutta etukäteen tai kyseisessä tilanteessa vaikuttaa.
Muun kuin edellä käsitellyn taloudellisen vahingon vesihuoltolaitos on velvollinen korvaamaan vain, jos virhe tai vahinko aiheutuu huolimattomuudesta laitoksen puolella.
2. Syy-yhteys
Vahinkotilanteissa vesihuoltolaitos usein vetoaa siihen, että vahingon kärsineessä rakennuksessa on ollut jokin muu sellainen tekijä, joka on aiheuttanut vahingon tai ainakin myötävaikuttanut sen syntyyn.
Tällaisessa tilanteessa vesihuoltolaitos vetoaa usein siihen, että ns. syy-yhteys vesilaitoksen ylläpitämän vedentoimitus- tai viemärijärjestelmän virheestä johtuneeseen vahinkoon on katkennut.
Mielipiteeni on, että edellä käsiteltyjen vesihuoltolain säännösten perusteella vesihuoltolaitos on korvausvelvollinen silloinkin, kun rakennuksessa on jokin vahingon syntyyn myötävaikuttanut puute. Esimerkiksi ns. takaiskuventtiilin puute on vahingonkorvausvastuun kannalta merkityksetön ainakin silloin, kun vesihuoltolaitos ei ole edellyttänyt sen asentamista liittymissopimusta tehtäessä.
3. Padotuskorkeus
Padotuskorkeudella tarkoitetaan tasoa, jolle viemärivesi voi verkostossa nousta viemärin tulviessa.
Mikäli jätevettä tulvii rakennukseen padotuskorkeuden yläpuolelle, on vesihuoltolaitoksen korvausvastuu yksiselitteinen.
On muistettava, että padotuskorkeus sitoo myös vesihuoltolaitosta. Artikkelin alussa tarkoitetussa Turun hovioikeudessa käsitellyssä tapauksessa oli tilanne, jossa vesihuoltolaitos oli korjaustöitä tehdessään tukkinut ylivuotoputken sekä rakentanut ylivuotokaivon, jonka kansi oli lähes 30 cm padotuskorkeuden yläpuolella.
Näin ollen vahingonkärsijän mielestä padotuskorkeuskysymyksellä ei ollut asiassa merkitystä, koska viemäritulva nousi tämän ylivuotoputken tukkimisen ja ylivuotokaivon väärään korkeuteen rakentamisen padosta muodostuneen kokonaisvirheen vuoksi vähintään 25 cm padotuskorkeuden yläpuolelle ja rakennuksen lattioille.
Korostan sitä, ettei hovioikeus kuitenkaan ottanut tähän asiakohtaan kantaa, koska vesihuoltolaitos ei toteennäyttänyt väitettään, että vahingonkärsijän rakennus olisi liitetty viemärijärjestelmään padotuskorkeuden alapuolelle.
Tarkoitukseni on kuitenkin kiinnittää edellä olevan esimerkin perusteella huomiota siihen, että käytännössä on olemassa tilanteita, jossa vesihuoltolaitoksen virheellisistä toimenpiteistä johtuen alkuperäinen padotuskorkeus on korvausvastuun kannalta menettänyt merkityksensä.
4. Tuhoutuneen rakennuksen korvaaminen
Hovioikeus vahvisti tuoreeseen Korkeimman oikeuden ennakkopäätöskäytäntöön viitaten sen, että runkoviemärivahingossa tuhoutunut rakennus on korvattava jälleenhankintakustannusten mukaisesti.
Tämä kannanotto perustuu siihen vahingonkorvausoikeuden periaatteeseen, jonka mukaan vahinkoa kärsineelle tulee suorittaa sellainen korvaus, jonka tarkoituksena on saavuttaa hänelle samanlainen omaisuusasema tuhoutuneen rakennuksen osalta kuin hänellä olisi ollut, mikäli vahinkoa ei olisi lainkaan tapahtunut.
Uudehkon rakennuksen kysymyksessä ollen jälleenrakentamiskustannukset ovat selvitettävissä, mutta arviointi on vaikeampaa, kun tuhoutunut rakennus on vanha. Tämä johtuu siitä, että ns. rikastumiskiellon johdosta rakennuksen omistaja ei voi saada hyväkseen uutta ja näin ollen parempaa rakennusta tuhoutuneeseen verrattuna. Koska ns. uusvanhan rakennuksen tekeminen on mahdotonta, on korvauksen määrässä huomioitava omistajalle tuleva rakennuksen tason parannuksesta tuottama hyöty korvausmäärän vähennyksenä.
Jälleenrakennuskustannuksiin perustuva korvausmäärän laskentamalli on tervetullut uudistus oikeuskäytäntöön, koska aikaisemmin ongelmia on syntynyt varsinkin iäkkäämpien rakennusten korvauskysymyksissä. Usein on käytetty korvausperusteena ns. käypää hintaa tai päivän arvoa, joiden perusteella korvauksia määritellään usein silloin, kun vakuutusyhtiö on korvauksen maksajana. On kuitenkin muistettava, että vakuutuskorvaukset perustuvat vakuutussopimuksiin, jotka sisältävät vanhojen rakennusten osalta monenlaisia korvauksen määrää alentavia ehtoja.
Runkoviemäritulvan aiheuttaman rakennuksen tuhoutumisen korvaus kuitenkin määritellään vahingonkorvauslain mukaan ja vastaavan rakennuksen jälleenrakentamiskustannusten perusteella edellä mainituin rajoituksin.
5. Vahingon rajoittaminen
Runkoviemärivahinko on III luokan viemärivahinko ja aina vaarallinen, kun puhdistamatonta yhdyskuntajätettä tulvii asumiseen käytettyihin tiloihin. Mikäli vahinko havaitaan heti sen tapahduttua, on suositeltava ensitoimenpide ottaa yhteyttä vesihuoltolaitokseen ja pyytää sen tekemään välittömät vahingon rajoittamis- ja torjuntatoimenpiteet. Tämä perustuu siihen, että runkoviemärijäte on terveydelle vaarallista, joten vahinkoon liittyvät alkutoimet kuuluvat ammattitaitoisten henkilöiden tehtäviin. Asunnon omistajilla ei käytännössä ole valmiuksia vahingon ensitorjuntaan, koska kyseessä on siis terveydelle erittäin vaarallisen runkoviemärijätteen käsittely.
On kuitenkin muistettava, että vahingon rajoittaminen on omistajan vastuulla oleva velvollisuus, joten vahingosta ilmoittaminen vesihuoltolaitokselle on tehtävä välittömästi puhelimitse ja myös todisteellisesti. Hyvä menettelytapa on lähettää ilmoitus sähköpostilla vesihuoltolaitoksen johtohenkilöille. Näin on toimittava, koska ilmoituksen tekeminen voidaan joutua todistamaan riitatilanteessa.
Mikäli vahinko havaitaan useiden päivien kuluttua sen tapahtumisesta, on todennäköistä, että runkoviemäritulvan kohteeksi joutunut asunto irtaimistoineen on jo tuhoutunut mikrobien, bakteerien ja taudinaiheuttajien toimesta, mutta ilmoitukset vesihuoltolaitokselle on kuitenkin tehtävä edellä kerrotulla tavalla.
Runkoviemärivahingossa tuhoutuneen rakennuksen osalta korvausvaatimus edellyttää asiantuntevaa menettelyä.
Ensinnäkin käytännön tilanteissa vesihuoltolaitoksella on taipumusta kiistää korvausvastuunsa, koska edellä käsiteltyä kuluttajan ehdotonta oikeutta vahingonkorvaukseen vesihuoltolaitoksen virheen perusteella ei tunnisteta.
Aikaisemmassa oikeuskäytännössä on myös tapauksia, joissa korvausvastuun perusteena olevien
vesihuoltolain määräysten pakottavuutta ei ole tiedostettu.
On myös tapauksia, joissa vesihuoltolaitos on kiistänyt korvausvastuunsa väittäen, että tuhoutuneen rakennuksen viemärilaitoksessa on ollut jokin tekninen puute.
Näistä syistä korvausvaatimuksen tehokas esittäminen edellyttää sekä juridista asiantuntemusta että tuhoutuneen rakennuksen oman ja kyseisen kunnallisen viemärilaitoksen teknisen toiminnan ja ominaisuuksien tarkkaa selvittämistä asiantuntijan avulla.
Käytännössä on osoittautunut, että vaikein kysymys korvausvaatimusta käsiteltäessä on uskottavan näytön esittäminen runkoviemärijätteen aiheuttamasta rakennuksen täydellisestä tuhoutumisesta viemäritulvan yhteydessä.
Kunnallisessa runkoviemärissä on asutuksen ja yritystoiminnan tuottamaa jätevettä, joka sisältää runsaasti taudinaiheuttajia ja erilaisia mikrobeja sekä bakteereita. Kuvaava esimerkki on, että tällaisesta jätevedestä voidaan selvittää huumausaineiden käyttöä tai koronasairauden esiintymistä viemäriverkoston toiminta-alueella.
Käytännön asianajotyössä on ilmennyt, ettei tällaisen runkoviemärivahingon tuhovoimaa useinkaan tunnisteta, mikäli asiaa lähestytään pelkästään rakennusteknisestä näkökulmasta. On ollut havaittavissa, että hyvänkin ammattitaidon omaava rakennustekninen asiantuntija ei ole tietoinen siitä, kuinka puhdistamattoman runkoviemäristä rakennukseen nousseen yhdyskuntajätteen sisältämät erilaiset taudinaiheuttajat, mikrobit ja bakteerit vaikuttavat rakennukseen. Toisinaan näyttää siltä, että runkoviemärivahinkoa käsitellään tavanomaisena vesivahinkona, jonka on aiheuttanut likaantunut vesi. On vaikuttanut siltä, ettei rakennusteknisestä näkökulmasta asiaa tarkasteleva henkilö kykene hyväksymään ajatusta siitä, että asumisterveyden näkökulmasta tarkasteltuna runkoviemärijäte on tuhonnut rakennuksen korjauskelvottomaksi.
Ensiarvoisen tärkeätä onkin hankkia selvitys rakennuksen tilasta ja asiantuntijalausunto hyväksytyltä rakennusterveysasiantuntijalta, jolla on pätevyys tutkia ja arvioida kussakin tapauksessa puhdistamattoman runkoviemärijätteen rakennukselle aiheuttamat vahingot.
Rakennuksen tuhoutuminen melko nopeasti tällaisessa tilanteessa saattaa olla myös tuomioistuimelle harvemmin käsiteltävänä ollut asia, joten asiantuntijoiden kuuleminen oikeudenkäynnin yhteydessä on mielestäni aina vahingon kärsijän edun mukaista.
Riitatilanteessa on mielestäni runkoviemäritulvan kohteeksi joutuneen asunnon omistajan edun mukaista käsitellä korvausvaatimus käräjäoikeudessa, koska tuolloin niin henkilötodistelua kuin asiantuntijoitakin kuulemalla saadaan asian ratkaisemisen perustaksi esitettyä tehokkaimmin tarpeelliset näkökohdat ja asia ratkaistaan Vesihuoltolain velvoittamalla tavalla.