Syöpyvät kupariputket

Jälleen on noussut julkisuuteen keskustelua siitä, miksi varsin uusissa rakennuksissa tai hiljattain tehtyjen putkistoremonttien jälkeen havaitaan käyttövesijärjestelmässä kupariputkien syöpymistä ja vuotoa.

Kupariputkien syöpyminen näyttää tapahtuvan tietyillä pohjavesialueilla, mikä jo sinänsä on osoitus siitä, että veden laadulla on merkitystä etsittäessä syytä kupariputkien ennenaikaiseen rikkoutumiseen.

Tästä suhteellisen usein toistuvan ongelman johdosta on syytä esittää muutamia näkökohtia.

Uskottava näyttö

Tarkastelen asiaa lähtökohtaisesti oikeudenkäyntiteknisestä näkökulmasta ja arvioiden asiaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:n määräykset huomioon ottaen. Lainkohdassa todetaan, että riita-asian tuomion perustaksi on otettava uskottava näyttö.

Lyhyesti sanottuna uskottava näyttö tarkoittaa sitä, että tuomioistuimen on ratkaistava asia sellaisen todistelun perusteella, joka arvioidaan kyseisessä tapauksessa uskottavaksi. Vastaavasti sellaista todistelua, joka on epäuskottavaa, ei voida ottaa tuomion perustaksi. Ratkaistaessa käyttövesijärjestelmän lämpimän veden putkistoissa ilmenneiden pistekorroosioiden aiheuttamien vuotojen syytä, on todistelun uskottavuuden tai epäuskottavuuden arvioinnilla ratkaiseva merkitys.

Silikaatti syöpymisen aiheuttajana

Niissä tapauksissa, jossa kupariputkistojen rikkoutumiseen johtaneen pistekorroosion syntymekanismia on perusteellisemmin tutkittu, on havaittu, että veden silikaatti muodostaa kupariputken sisäpinnalle hauraan silikaattipinnan, jonka alle ei muodostu lämpimässä vedessä riittävää kupariputken pintaa suojaavaa oksidikerrosta. Tämä silikaattipinta rikkoutuessaan paljastaa putken sisäpintaa, jolloin näissä kohdissa alkaa pistekorroosio kehittyä.

Muita syitä pistekorroosiolle

Erimielisyystilanteissa on tuotu esiin muita syitä pistekorroosiolle liittyen esimerkiksi käyttövesijärjestelmän suunnitteluun, rakentamiseen, asentamiseen ja käyttöönottomenetelmiin samoin kuin kupariputkien laatuun. Lisäksi on mainittu veden virtausnopeudet, lämpötilat ja käyttötavat.

Nämä yksittäiset sinänsä pistekorroosion kehittymiseen vaikuttavat asiat ovat kuitenkin sellaisia satunnaistekijöitä, jotka eivät selitä uskottavalla tavalla pistekorroosion syntyä.

Riskialueet

Suomessa on havaittu, että pistekorroosion edellä kuvattua syntymekanismia esiintyy vain tietyillä pohjavesialueilla.

Kun näitä silikaatin aiheuttamia pistekorroosiotapauksia on jollain paikkakunnalla runsaasti, mutta sen sijaan lähipaikkakunnalla niitä ei esiinny lainkaan, on lähtökohtaisesti tehtävä arvio siitä, mikä on edellä lueteltujen yksittäisten syiden vaikutus pistekorroosion syntyyn.

Perustellusti voidaankin kysyä, miksi kahdesta vertailukelpoisesta paikkakunnasta toisella esiintyy runsaasti pistekorroosiota käyttövesijärjestelmien kuparisissa lämminvesiputkissa, mutta toisella paikkakunnalla pistekorroosiota ei ole. Jos putkistojen suunnittelu, rakentaminen, asentaminen ja käyttöönottomenetelmät ovat käytännössä samantyyppiset ja kupariputkien materiaali on saman laatuista sekä vielä veden käyttötavat, virtausnopeudet ja lämpötilat ovat lähes samanlaiset, on epäuskottavaa, että näillä yksittäisillä tekijöillä on merkittävää vaikutusta riskialueilla toistuvasti esiintyvän pistekorroosion syntyyn.

Kun erittäin suurella todennäköisyydellä – ja uskottavalla tavalla – nämä satunnaistekijät ovat kumpaisellakin paikkakunnalla käytännössä samanlaiset, ei voida ajatella, että toisella paikkakunnalla ne olisivat pistekorroosion syy, mikäli vertailupaikkakunnalla ei lainkaan ole pistekorroosiota.

Päätelmä

Paikkakuntakohtaisen silikaatista johtuvan pistekorroosion voi uskottavalla tavalla aiheuttaa ainoastaan yksi tekijä eli erilaisuus veden laadussa.

On uskottavaa, että niillä paikkakunnilla, jossa silikaatin aiheuttamaa pistekorroosiota ilmenee, se on seurausta veden laadusta eikä edellä esimerkinomaisesti luetelluista satunnaistekijöistä.

Epäuskottavaa puolestaan on se, että toisella paikkakunnalla satunnaistekijät aiheuttaisivat pistekorroosiota, mutta vertailupaikkakunnalla ne eivät sitä aiheuta.

Johtopäätökseni onkin se, että tiedossa olevilla ”riskialueilla” suhteellisen uusiin käyttövesijärjestelmän kuparisiin lämminvesiputkiin syntyvä pistekorroosio on seurausta veden laadusta.

Vastuukysymykset

Edellä käsitelty kupariputkien pistekorroosio-ongelma on ollut yleisessä tiedossa ainakin 15 vuotta. Tästä syystä vesihuoltolaitosten olisi pitänyt reagoida ongelmaan, joka uskottavalla tavalla johtuu veden laadusta. Kun näin ei ole tapahtunut, voidaan ajatella, että vesihuoltolaitoksen toiminnassa on vesihuoltolaissa tarkoitettu virhe, josta seuraa tuottamuksesta riippumaton ns. ankara korvausvastuu.

On myös perusteltua ajatella, että vesihuoltolaitoksen tulisi informoida toistuvien jollain alueella tapahtuvien pistekorroosiovuotojen jälkeen tästä ongelmasta rakennusviranomaisia ja alan toimijoita, jotta nämä voisivat omassa päätöksenteossaan ja toiminnassaan ottaa asian huomioon.

Myös rakennus- ja putkistosaneerausurakoitsijat ja näissä töissä käytetyt suunnittelijat ovat tietoisia ongelmasta. Uudisrakentamisessa ja käyttövesiputkistojen peruskorjauksessa voidaan käyttää kupariputkien sijasta komposiittiputkia, joten korvausvastuu voi syntyä YSE 30 §:n perusteella, mikäli putket syöpyvät rikki 10 vuoden kuluessa rakennuksen tai peruskorjausurakan vastaanotosta.